top of page
  • Writer's pictureRonja Norja

Voiko sisällöntuottaja kirjoittaa aiheesta, josta ei tiedä mitään? Totta kai voi!

Luin viime viikolla somekeskustelun, jossa todettiin jyrkästi, että sisällöntuottaja voi kyllä osata kirjoittaa erilaisia tekstityyppejä, mutta ainoastaan jos kaikki tekstit käsittelevät samaa aihetta, jonka hän tuntee syvällisesti.


Mitä ihmettä, huudahdin mielessäni, sillä luin keskustelua saatuani valmiiksi blogitekstin 3D-tulostamisesta ja juuri ennen kuin aloitin IT-alan asiakkaani somejulkaisun laadintaa. En tunne kumpaakaan alaa kovin syvällisesti - tosin tietenkin nyt tehtyäni kummankin asiakkaan kanssa yhteistyötä, olen päässyt kärryille yhdestä jos toisestakin seikasta näillä toimialoilla.


Keskustelu katosi feedin syövereihin, mutta jäi kummittelemaan mielen perukoille.


Kuvituskuva: kirjoituskone. Voiko kirjoittaa tuntematta aihetta

Ja sitten törmäsin toiseen keskusteluun, joka toi aiheen taas kirkkaasti huomioni valokeilaan: markkinointiosasto oli tehnyt hienon työpaikkailmoituksen, jonka luettuaan firmassa jo vastaavanlaista työtä tekevä oli todennut koko ilmoituksen olevan täyttä huttua. Siinä ei kerrottu mitään merkittävää itse työstä, vaan puhuttiin hienoin sanankääntein kulttuurista, tiimihengestä ja perjantaikaljoista.


Tähän markkinointi oli kohauttanut olkiaan ja todennut, etteivät he markkinoinnissa ymmärrä tarjotun työn sisällöstä yhtään mitään.


Kirjoittajan ammattitaito on kirjoittaminen, markkinoijan markkinointi. Heidän tehtävänsä ei ole tuntea syvällisesti sitä aihetta, jota he markkinoivat ja josta kirjoittavat.


Mutta silti: markkinoijien, viestijien ja sisällöntuottajien ammattitaitoa on tietämättömyydestään huolimatta tuottaa kyseisestä aiheesta syvällistä sisältöä, joka puhuttelee kohderyhmää ja tarjoaa vastaanottajalle arvokasta tietoa.


Miten tämä yhtälö siis toimii?


Kuvituskuva: kimaltavat nauhat, sininen tausta. Voiko kirjoittaa tuntematta aihetta

Näin sisällöntuottaja kirjoittaa aiheesta, jota ei ennestään tunne


Tehdäänpä siis katsaus työprosessiin, jossa tuotetaan sisältöä ennestään tuntemattomasta aiheesta.


Kirjoittaja saa tehtävän: tuota teksti aiheesta x. Sanotaan, että aihe x on jääkiekkohallin jään kunnossapito. Kirjoittaja ei ole eläessään käynyt jääkiekkomatsissa, osaa hädin tuskin edes luistella.


Hän kysyy vielä toimeksiantajaltaan, kuka on tämän tekstin kohderyhmä ja mikä on sisällön tavoite. Toimeksiantaja vastaa, että tarkoitus on vahvistaa kuvaa jääkiekkoseuran ammattimaisuudesta tuottamalla asiantuntevaa sisältöä heidän osaamisalaltaan. Kohderyhmänä ovat muun muassa nuorten pelaajien vanhemmat, jotka pohtivat, minne laittaisivat lupaavan nuorensa pelaamaan sekä seuraa rahoittavat tahot.


Kirjoittaja ottaa hakukoneen auki ja ryhtyy etsimään tietoa aiheestaan. Hän löytää vain muutaman osuman, joista parissa sivutaan jään ylläpitoa ja jääkiekon mm-kisojen vaikuttavuusraportin. Hän päättää kysyä vielä generatiiviselta tekoälyltä, millaisia juttuja tekstissä voisi tuoda esiin. Keskustelun päätteeksi hänellä onkin jo lista ideoita tekstin sisällöksi.


Nyt kirjoittajalla on runko ja kysymyksiä, joihin hän kaipaa vastauksia. (Kenen vastuulla jään hoito on, mitä resursseja kunnossapito vaatii, entä mikä on jään kunnon merkitys jääkiekko-ottelussa ja lajin turvallisuudessa? Mitkä ovat jäänhoidon kustannukset ja ympäristövaikutukset?)


Kuvituskuva: jääkiekkoilija luistelee. Voiko kirjoittaa tuntematta aihetta

On aika etsiä asiantuntija kertomaan kirjoittajalle lisää. Hän ottaa yhteyden toimeksiantajaan ja kysyy, voisiko haastatella asiantuntijaa - toimeksiantajalta hän saa puhelinnumeron, johon pirauttaa heti ja naputtaa tarkasti saamansa vastaukset ylös.


Haastattelun pohjalta ja vielä muutaman hakukonekierroksen jälkeen tekstiluonnos on valmis. Kirjoittaja lähettää sen toimeksiantajalle ja haastattelemalleen asiantuntijalle ja pyytää heitä vielä kommentoimaan tekstiä. Hän saa muutaman tarkennuksen jään laadun merkitykseen pelitilanteissa, ja pari korjausta kirjaamiinsa tietoihin jäänhoidon kustannuksista.


Kirjoittaja tekee tarvittavat korjaukset ja TADAA teksti on valmis. Tekstissä kuvataan jään hoitoprosessi, otetaan esille käytännön esimerkkejä jään laadun vaikutuksesta nuorten pelaajien turvallisuuteen ja pelin kulkuun. Siinä on myös yhteenveto kustannuksista, joita jäänhoidosta koituu ja kurkistus jäähallien ympäristövaikutuksiin ja siihen, miten seura on huomioinut ne jäänhoidossa.


Tämä on meille sisällöntuottajille todella tuttu prosessi. Halusin kuitenkin kerrankin avata sen yksityiskohtaisesti, sillä asiakkaan, joka ei ole ennen ostanut sisältöjä, voi olla hankala hahmottaa, miten ihmeessä hänen toimialaansa tuntematon sisällöntuottaja voi kirjoittaa hyvää ja hyödyllistä tekstiä alan haastavistakin aiheista.


Onko kirjoittajan oltava spesialisti, joka on keskittynyt tiukasti yhteen toimialaan tai aihealueeseen? Ei.


Kirjoittajan ammattitaito on lopulta juurikin kirjoittaminen. Hyvä kirjoittaja hallitsee useita eri tekstityyppejä, osaa kirjoittaa asiallisen tiedotteen, mutta toisaalta myös mukaansatempaavan asiakastarinan tai selkeän asiakasviestin. Kaikki muu osaaminen on plussaa.


Substanssiosaaja ja sen substanssin sanallistaja ovat kaksi eri ammattilaista. Hyvä kirjoittaja ei rajaa itseään yhteen nurkkaan, vaan osaa ammentaa myös uusista aiheista.


Hyvän sisällöntuottajan on sukellettava tuntemattomaan ja näytettävä tietämättömyytensä


Hyvä teksti syntyy, kun sisällöntuottaja tai markkinoija ei pelkää olla tietämätön. Kun aihe on tuntematon, on kysyttävä, selvitettävä, etsittävä tietoa, ehkä etsittävä asiantuntijoita, joilta kysyä - näytettävä tietämättömyytensä saadaakseen tarpeeksi tietoa.


Hyvä kirjoittaja on itseasiassa salapoliisi, kuuntelija ja kuulustelija: hän osaa etsiä itselleen uudesta aiheesta tietoa monipuolisista lähteistä, hyödyntää erilaisia välineitä taustatyössään, haastatella asiantuntijaa tarkasti ja tiukasti. Salapoliisina ja tutkijana toimien kirjoittaja ottaa nopeasti haltuun jopa aiheen, josta ei tiedä ennestään yhtään mitään.


Omia lempiasiakkaitani ovatkin ne, jotka toimialansa puolesta haastavat minut selvittämään ja oppimaan uutta. Pari kuukautta sitten luulin, että EDM on vain tanssimusiikkia, nyt erään asiakkaani ansiosta tiedän, että se on myös sähköpurkauskoneistusta, jota käytetään esimerkiksi metalliosien työstöön.

11 katselukertaa0 kommenttia

コメント


bottom of page